• Title: Älä käy yöhön yksin
  • Author: Kjell Westö Katriina Huttunen
  • ISBN: 9789511238331
  • Page: 276
  • Format: Hardcover
  • l k y y h n yksin Jouni Manner ja Ariel Wahl tutustuivat toisiinsa teinein Kallion kaduilla luvun alussa R yhke Jouni hallitsee kulmien kuviot ja ottaa ep varman Arielin suojelukseensa Pian mukaan tulee Arielin om
    Jouni Manner ja Ariel Wahl tutustuivat toisiinsa teinein Kallion kaduilla 1960 luvun alussa R yhke Jouni hallitsee kulmien kuviot ja ottaa ep varman Arielin suojelukseensa Pian mukaan tulee Arielin omap inen ja kaunis pikkuserkku Adriana Kev tkes ll 1966 Sonovox julkaisee Joni, Ariel Adrianan singlen l k y y h n yksin Jatkoa ei koskaan tule, folkrock kokooJouni Manner ja Ariel Wahl tutustuivat toisiinsa teinein Kallion kaduilla 1960 luvun alussa R yhke Jouni hallitsee kulmien kuviot ja ottaa ep varman Arielin suojelukseensa Pian mukaan tulee Arielin omap inen ja kaunis pikkuserkku Adriana Kev tkes ll 1966 Sonovox julkaisee Joni, Ariel Adrianan singlen l k y y h n yksin Jatkoa ei koskaan tule, folkrock kokoonpano katoaa kuvioista Frank Loman el teinivuosiaan 1970 luvulla pohjoishelsinkil isess l hi ss ja rakastuu Adrianan pikkusiskoon 1980 luvun alussa tapahtuu asioita, jotka saavat Frankin etsim n k siins Jouni Mannerin, entisen politiikan ihmelapsen H n haluaa ymm rt , kuka h n itse on ja miksi sukupolvet hukkaavat aina mahdollisuutensa.

    One Reply to “Älä käy yöhön yksin”

    1. Abandoned at page 258. I did pick up again after a two month hiatus, but a few pages later a new voice entered the book. I feel completely disoriented and won't bother to read the rest.The story is that of three Helsinki grown youths who have a single half-assed hit in the early 60's. One of them succeeds at everything he attempts and starts a political career. The other two drift into darkness. Unless you're a huge fan of the city of Helsinki, this isn't interesting at all. It could have been, [...]

    2. Besöket i Helsingfors ger boken en extra dimension. Utspelar sig från 1964 till nutid, så mycket jag känner igen mig i. Snygga kopplingar till Där vi en gång gått.

    3. This book is so nice, you want to read it again and again. A lot of intertwinned lifestories, a lot of good music. Along the book, I started hearing again to Led Zep, Pink Floyd, Jimi Hendrix. And also, i found out a lot about Finnland.

    4. Kukaan ei kirjoita musiikista, Helsingistä ja ihmisistä - ja ennen kaikkea kaikista näistä yhdessä - kuin Kjell Westö. Aivan timanttia, suosittelen kaikille!

    5. Riktigt bra roman, om vänskap,. kärlek, svek, Helsingfors, från 60-talet och framåt. Bra skriven och berättad på ett smart sött

    6. Harmaa kalvo teki tuhojaan jo toista vuotta, se olin kuin ohut mutta läpitunkematon kelmu Adrianan ja todellisuuden välillä. Niin, minkä "todellisuuden?" Oliko sellaista edes olemassa? - - Adrianan tulkinnathan olivat aina tuon läpitunkemattoman Harmauden kyllästämiä, eikä mikään tuntunut enää missään. Kaikki oli laimeaa, jopa pahoinvointi oli nykyään laadultaan laimeampaa kuin ennen, joskus se toki jomotti hänen sisimmässään, ja joskus häneen iski lamaannuttava ja kaiken n [...]

    7. Jouni, Ariel und Adriana gründen im Finnland der 60er ein Gesangstrio. Einer ihrer Liedtexte liefert Westö den Romantitel. Der Blick zurück in die Familie von Jouni und seinem Bruder Oskar ins Jahr 1945 zeigt eine Bevölkerung, die wirtschaftlich und psychisch noch unter den Folgen des Zweiten Weltkrieges zu leiden hat. Wegen der Vertreibung der finnischen Bevölkerung aus Karelien herrscht Wohnungsmangel; Männer wie Jounis Vater Sulo ertränken ihre Kriegserlebnisse im Alkohol. Kinder diese [...]

    8. Vähän enemmän kronikka kuin romaani. Jäi pintapuoliseksi mutta ei ihmekään, Älä käy yöhön yksin käsittelee sen verran pitkää ajanjaksoa, ettei kuudellasadalla sivullakaan pysty kattamaan kaikkia tapahtumia täydellisesti. Pidin pienestä viittauksesta Leijoihin Helsingin yllä, mutta Leijoista pidin romaanina paljon tätä enemmän. Siinä oli aitoutta, kosketuspintaa, samaistuttavia tapahtumia. Älä käy yöhön yksin oli muistelmateos Frank Lomanin silmin.Vaikka tarina ei iskeny [...]

    9. Kirja tuntui jotenkin polkevan paikallaan. Siinä on ehkä enemmän kysymys tunnelmista kuin tapahtumista, ja huomaan mieluummin lukevani tarinaa kuin tunnelmointia. Myös paikkakuntalaisille avautuva Helsinki-lisä jäi itäsuomalaiselta lukijalta puuttumaan, se olisi ehkä tuonut uuden tason elämykseen.Olen lukenut Westön Helsinki-kirjoja väärässä järjestyksessä: ensin Missä kerran kuljimme, sitten Älä käy yöhön yksin. Tällä tavalla olen evännyt itseltäni myös toisen bonukse [...]

    10. Erinomaisen sujuvaa kerrontaa ja rakkaudentunnustus Helsingille jälleen kerran. Westö on mahdollisesti paras elävä suomalainen nykykirjailija. Tarina virtaa eivätkä edes aikahypyt onnistu sitä pilaamaan. Selkeä punainen lanka jää kylläkin puuttumaan, 'sukuolevemme uni' ei minusta ole ihan riittävä termi ja epämääräinen maailmantuska yksilön ahdistuksilla ja traumoilla höystettynä on liian vaikeaselkoista. Mutta ihan kelpo kirja kyllä.

    11. Huh-huh, olipahan pitkäpiimäinen kirja! 9 kuukautta kesti saada tämä loppuun. Kirjaa lukiessa ei oikein selvinnyt, mikä koko tarinan tarkoitus on ja vaikka se selvisikin kirjan loppumetreillä, ei se oikeastaan kuitenkaan tehnyt koko edeltävän yli 400 sivun lukemisesta vaivan väärtiä. Jotenkin kaipaan its esitä, että ymmärtäisin kirjan alussa jo hiukan, mistä se kertoo. Sinänsä tarina oli ihan kekseliäs, mutta liiallisella No, liiallisella kirjoittamisella se oli saatu pilattua [...]

    12. Kirja ystävyydestä, ihmisten kasvamisesta ja musiikista. Kirja alkaa hienosti, mutta puolessa välissä tuntuu, että tarinan olisi jo voinut lopettaa. Ihan kuin Westö olisi rakastunut kertojaansa niin paljon, että hänet on pakko tuoda 2000-luvulle, vaikka mitään kerrottavaa ei oikeastaan enää ole. Harmi, koska kolmen nuoren ystävyys ja heidän teidensä eroaminen olisi riittänyt jo kirjaksi. Kaikesta ei tarvitse tehdä järkälemäistä sukupolvia ylittävää eeposta.

    13. Järeä westömäinen perheiden ja sukujen tarina. Tykkäsin muuttuvan Helsingin kuvauksesta. Westö kuljettaa päähenkilöitä taitavasti todellisessa maailmassa, historian melskeissä. Erityisen kiinnostavaa oli 1950-1980 -välinen aika. Kuvaus tuntuu välillä niin todelliselta, että väkisinkin miettii, mikä kaupunginosa on Männistö ja onko bussi numero 49 oikeasti ollut olemassa. Hauskaa oli löytää myös viittauksia Westön aikaisempien kirjojen henkilöihin.

    14. Arielin touhuja seuraillessani olin jo luopua toivosta ja kirja jäi moneksi päiväksi pöydälle, mutta sitten kahlasin hieman eteenpäin, ja muutaman vanhan tutun hahmon ja uuden sukupolven putkahdettua kuvioihin jäinkin sitten todelliseen koukkuun. Ei se tarina tai henkilöt mutta se kirjoitustapa. Tunnen nostalgiaa ajasta jolloin en ollut syntynytkään.

    15. Tämä oli alkuun tylsää luettavaa, mutta kun jaksoi jatkaa, niin se palkittiin. Paras Westön kirja, vaikka Leijat tuleekin hyvänä kakkosena. Rakastuin tähän niin paljon, että tämä nousi heti ensilukemisella lempikirjakseni ja lempparina on pysynytkin jo vuosia. Jokin tässä vaan viehättää, tunnelmaan jää kiinni vielä päiviksi kirjan sulkemisen jälkeen.

    16. Westö kirjoittaa sujuvaa tekstiä, mutta sitä on ajoittain liikaa. Hänen tarinoissaan on yllättävä käänne. Kirjan aikakausi on sitä, mitä olen itsekin elänyt - siis tuttua. Simon & Garfunkel olivat nuoruuteni idoleja.

    17. Kirjailijalle tiedoksi, että kappalejaot helpottavat huomattavasti lukukokemusta, sen sijaan että asiaa on monta sivua putkeen.

    18. Erinomainen teos, vaikka perinteisesti en ole tällaisesta fiktiotyypistä innostunut. Pitää tutustua muihinkin kirjailijan teoksiin.

    Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *